Olet joko lähetystyöntekijä tai lähetyskenttä. Näin on joku näppärä ihminen joskus tokaissut ja mielestäni tähän lyhyeen lauseeseen kätkeytyy aikamoinen viisaus. Lähetyskäskyä ei annettu jollekin korkeasti koulutetulle huippuosaajien ryhmälle, vaan Jeesuksen seurassa aikaa viettäneille opetuslapsille, joista osa oli kalastajia, vailla sen suurempia titteleitä tai oppiarvoja. Mielestäni tämän tiedostaminen on jokseenkin vapauttavaa, sillä tässäkään asiassa ei ole kyse meidän osaamisesta tai viisaudesta, vaan Hänen voimasta!
Joskus saatamme ajatella lähetystyöstä liian suppeasti ja ajattelemme sen tarkoittavan vain sitä, että lähdemme Keniaan Maasai -heimon keskuuteen pioneerityöhön. Asumme savimajoissa ja metsästämme leijonia jousilla ja keihäillä, kuin kunnon maasait konsanaan. Samalle pidämme evankeliointikokouksia maaseudulla kitukasvuisten puiden varjossa. Jonkun kohdalla lähetystyön tekeminen voi olla sitä, että hän mahdollistaa jonkun toisen lähtemisen rukouksin ja varoistaan antamalla. Tämä henkilö ei ehkä koskaan poistu omasta kotimaastaan, mutta siitä huolimatta, hänen palvelutyönsä kautta voi satoja tai tuhansia, kaukaisten maiden asukkaita, tulla uskoon.
Mielestäni lähetystyössä, niin kuin kaikessa muussakin toiminnassa tärkeintä on, että meidän sydämemme saa palaa Jumalalle. Rakkaus Kristukseen ja tuska sieluista ajaa meidät liikkeelle ja mukaan työhön. Ilman rakkautta ympäröivää hukkuvaa maailmaa kohtaan, meidän touhumme ei juurikaan eroa hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnasta. Kaikki mitä teemme tulisi aina tähdätä sielujen pelastukseen ja kunnian tuomiseen Jumalalle.