Toteutin pitkäaikaisen haaveeni (ollut mielessä vain noin 17 vuotta) ja lähdin raamattukouluun syksyllä 2018. Asustelen tällä hetkellä täällä Keuruulla ja kirmailen iloisesti IK-opiston ympärillä olevilla ”viheriäisillä” niityillä. Opiskeluihin kuuluu kurssi: Johdanto pastoraalityöhön. Kyseisen kurssin vaatimuksiin kuuluu blogin pitäminen eli täysin vapaaehtoisesti minä en ole täällä avautumassa. Ihmislapselle, joka on vältellyt sosiaalista mediaa kuin ruttoa ja pidättäytynyt jakamasta kaikenlaista itseään koskevaa informaatiota netissä, tulee tämä olemaan jokseenkin haastavaa. Mutta yritetään!
Ensimmäisten tuntien aikana kuvailimme pastoria tai työntekijää (seurakuntaelämästä), jolla on ollut merkittävä vaikutus elämäämme. Nousin aikakoneeseen ja siirryin ajassa taaksepäin vuoteen 1999, jolloin tulin uskoon ja liityin paikalliseen seurakuntaan. Seurakuntani paimenena oli silloin nuorehko, vajaa 30-vuotias mies. Kutsukaamme häntä vaikka tässä blogissa nimellä Paimen X. Toki minun silmissä Paimen X oli jo täysin ikäloppu, koska olin itse silloin vasta 15-vuotias.
On helppo seurata johtajaa, jonka huomaa elävän samoin kuin hän opettaa. Hengellisessä kentässä on myös tärkeää, että opetukset kumpuavat Raamatusta. Paimenuuteen kuuluu mielestäni se, että paimenella on selkärankaa seistä raamatullisten arvojen ja opetusten takana silloinkin, kun ennemmistö on ne jo hylännyt. Koostuipa tämä enemmistö sitten hengellisten tai maallisten piirien edustajista. Eli kaikkein tärkeintä mielestäni on, että paimen elää lähellä Jumalaa. Hänellä on kutsu Jumalalta kyseiseen tehtävään. Ja kun hän nousee saarnapönttöön, hän on oikeasti ollut Jumalan edessä valmistellessa puhettaan. Nämä asiat opin paimenuudesta, kun seurasin Paimen X:n toimintaa.
Lisäksi paimenen tulisi olla mielestäni helposti lähestyttävä ja vieraanvarainen. Jos paimen kulkee kulmat rypyssä ja osoittaa olevansa erittäin kiireinen, ei ensimmäiseksi tule mieleen häiritä häntä.
Oltuani jokusen kuukauden uskossa ja lukiessani Raamattua, minulla heräsi paljon kysymyksiä lukemastani. Kirjoittelin nämä kysymykset ylös ja yhdessä Paimen X:n kanssa kävimme kysymyslistojani läpi, tämä oli todella opettavaista. Mitä vieraanvaraisuuteen tulee, niin mielestäni se luo seurakuntaan perheen ilmapiirin. Tälläkin saralla Paimen X onnistui suoriutumaan erittäin hyvin. Paimen X ja hänen puolisonsa kutsuivat ihmisiä kotiinsa ja olivat näin Jumalan käytössä, niin uskovaisten kuin ei-uskovaistenkin keskuudessa.
Kaikkien hienojen listauksien keskellä tulee kuitenkin muistaa, että paimenetkin ovat vain ihmisiä ja yhtä lailla lankeavia ja riippuvaisia Jumalan armosta kuin kuka tahansa meistä muista kuolevaisista. Kun paimenet paimentavat ja palvelevat laumaansa, on lauman tehtävä rukoilla paimenensa puolesta.
Ei herroina halliten... 