Tänään tunnilla me käsittelimme hengellisten työntekijöiden hyvinvointia ja jaksamista. Mielestäni tämä aihe on erinomaisen tärkeä ja siitä tulisi myös keskustella seurakunnissa avoimesti. Joskus ammoisina aikoina, kun myynnissä ei vielä ollut yli kymmentä erityylistä maitoa, ihmisten jaksamisesta ei puhuttu. Yhteiskunta oli muutenkin hyvin erilainen. Työtä oli paljon eikä varsinaiselle viihdekulttuurille ollut aikaa. Yhteiskunta oli myös huomattavasti yhteisöllisempi, naapurin kanssa juteltiin ja kyläyhteisö hoiti maatilojen töitä yhteistuumin. Vanhalle ajalle oli täysin vierasta nyky-yhteiskunnalle tyypillinen tuntikausien nettisurffailu, sometouhuilu tai muu turhanpäiväinen erilaisten näyttöjen vahtaaminen. Huolimatta siitä, ettei ihmisillä ollut tiskikoneita pesukoneita tai sähköhelloja helpottamassa elämää ja lapsia oli jalkapallojoukkueen verran, loppuunpalaminen tuntui olleen täysin vieras käsite. Oi niitä aikoja…
Valitettavan paljon on viime vuosina tullut esiin pastoreiden ja nuorisotyöntekijöiden työuupumisia. Syitä on varmasti monia, enkä usko, että vain jotkut yksittäiset asiat romahduttavat ihmistä. Osan kohdalla syynä on voinut olla liian suuri työtaakka liian pienillä harteilla. Uskon siihen, että Jumala kouluttaa työntekijänsä. Vaikka pastori olisi käynyt maailman parhaan raamattukoulun ja olisi huippuainesta teologisten kysymysten kanssa painiessa, mutta jollei hän osaa pyhittää lepopäiväänsä, niin kuin muut kuolevaiset, ei hän tule jaksamaan. Raamatussa kerrotaan kuinka Jeesus, Jumalan Poika hakeutui yksinäisiin hetkiin seurustellakseen Isän kanssa. Jos Hän tarvitsi hiljentymistä maallisen vaelluksensa kiireisimpinä päivinä, niin kuinka paljoa enemmän me valuvikaiset näitä hetkiä todella tarvitsemmekaan!
Perinteiset terveellisen elämän ohjeet: syö terveellisesti, nuku riittävästi, liiku säännöllisesti koskevat myös hengenmiehiä ja -naisia. Tämän lisäksi äärimmäisen tärkeää on pysyä läheisissä väleissä työnantajansa (Jumalan) kanssa. Hengelliseen työhön mielivän tulee terveellä tavalla kuolla ihmisten mielipiteille, sillä en usko, että missään muussa työssä työmies tulee saamaan kuraa niskaansa, niin paljoa kuin tässä jalossa toimessa. Ja kun näky on elämääkin suurempi, on jaksamisen kannalta tärkeää, että säännöllisesti keskittyy johonkin sellaiseen, joka on täysin erilaista kuin varsinainen työ. Jollekin se on metsissä samoilu, jollekin matkustelu, joku voimaantuu painoja nostamalla, toinen pitsiä nypläämällä. Oli vastapainotekeminen mitä tahansa (toki aina sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa) siitä kannattaa pitää kiinni, jotta elämä ei käy liian suppeaksi.
Ei herroina halliten... 