Tässä kirjoituksessani ajattelin hieman avautua sellaisesta aiheesta kuin seurakunnassa olevasta kuilusta eri ikäryhmien välillä. Vastauksia minulla ei tähänkään asiaan ole, mutta kirjailen ylös joitain huomioitani. Olen valitettavan usein törmännyt sellaiseen ilmiöön, että seurakunta on jakautunut nuoriin ja vanhoihin, eivätkä nämä kaksi ryhmää enää kohtaa toisiaan seurakunnan tilaisuuksissa. Nuortenillat ovat nuorten reviiriä, jonne vanhemman sukupolven edustajia ei kaivata, perinteiset sunnuntain päiväkokoukset kokoavat yleensä ihmisiä, jotka ovat saaneet matkustaa auringon ympäri jo yli 30 kertaa. Seurakuntien rukouskokouksissa kävijämäärä on yleensä kaikkein suppein ja paikalla on yleensä vain niitä, jotka ovat syntyneet reilusti ennen Kekkosen presidenttiyttä.
Olen itse saanut kasvaa pienessä seurakunnassa, jossa nuoret ja vanhat ovat tehneet työtä yhdessä, Jumalalle kiitos siitä! Ei ollut mitenkään omituista, että myös rukouskokoukset olivat koko seurakunnan tilaisuuksia, eikä ainoastaan vanhemman väestön. Minusta oli uskomattoman mielenkiintoista kuulla vanhempien uskovien kokemuksia kuinka Jumala oli yliluonnollisesti auttanut heitä. Jos en olisi ollut samoissa tilaisuuksissa, en koskaan olisi saanut kuulla näitä helmiä. En olisi saanut tietää millaisista myrskyistä he olivat selvinneet Jumalan avulla.
Viime aikoina olen huomannut, että joissakin seurakunnissa on unohdettu kuinka voimallinen meidän Jumalamme on. En tiedä johtuuko tämä juuri eri ikäpolvien kuilusta, kun iäkkäiden ihmisten kokemat Jumalan ihmeet, eivät enää siirry nuoremmalle sukupolvelle ja siten osaltaan kasvata uskoa Jumalan suuruuteen. Mielestäni tähän nuorten ja vanhojen yhteistoimintaan tulisi panostaa enemmän kuin kirkkojen väliseen ekumeniaan. Tuntuu oudolta, että yhteistyötä ollaan valmiita tekemään yli seurakuntarajojen, vaikka siihen ei kyetä omallakaan tontilla.
Itse en tilanteesta lähtisi nuorisoa ripittämään, vaan lähinnä osoittaisin valitusvirteni seurakuntien johdolle, kuinka he ovat sallineet asioiden mennä tähän pisteeseen. Onko tilanteiden kehittyminen johtunut johtajien laiskuudesta, välinpitämättömyydestä, silkasta hyväuskoisuudesta, vai mistä? Haluaisin nähdä nuorteniltojen suunnittelutiimeissä myös vanhempaa väkeä, mutta myös sunnuntain päiväkokouksien vastuissa nuorempaa sukupolvea. Ja mitä rukouskokouksiin tulee, ovat ne mielestäni seurakunnan tärkeimpiä tilaisuuksia, joihin kaikkien seurakuntalaisten tulisi osallistua iästä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta.
Ei herroina halliten... 